Heh, mä taisin eilen viihtyä aiiiika kauan sen dokkarin paris, jossa T esiintyy. Eikä siin ny viä mitää, mut ku mä oon lyhentäny sen jättäen siihen vain T:n osuuden. Tällöin se kestää vähä päälle minuutin. Ja öh..? Mä kattoin sitä vissiin jotain kolme tuntia?? :'D 

Mä vaan venkslasin sitä uudestaan ja uudestaan. Norminopeudella, hidastettuna, freimi freimiltä... Mä tarkkasin T:n liikkeitä, ilmeitä ja ulkonäköä. Saatoin jäädä pitkäksi aikaa tuijottaan sen kasvonpiirteitä. Koitin myös paikantaa sitä kohdasta, jossa vapautuminen on kuvattu eri kuvakulmasta siinä kuitenkaa onnistumatta. Ja lisäks mä kuuntelin musaa, monta eri kappaletta jokka vähäki sopi T:hen siinä portilla. Hmm.. että semmonen leffailta. Kello tais lähennellä jo yhtä ku iski ankara väsy ja päätin et nyt pitää lopettaa. ;P

Son vaan niiiiin nam! Kylhän sitä ny kattelee!

Mulla on ollu muuten hirvee läheisyydenkaipuu.. niinku et voisin nukkua yön T:n vierellä, voisin viettää aikaa päivälläki kaksistaan ja silleen...