Dodiin möröt ja männynkävyt, nyt on aika pohtia T:n hahmoutta. (Miks mulle tulee tosta sanasta mieleen homous --> hahmous, homous.. No melkein sama asia ainaki kirjoitusasultaan. :D)

Tulin siihen tulokseen, että hahmo tarkottaa mulle sellasta ihastuksen kohdetta, jonka muoto on kutakuinki tunnistettavis orgaaniseksi. :D Hahmot voi olla fiktiivisiä tai ei-fiktiivisiä.  Fiktiiviset hahmot on niitä tyyppejä, joita bongailen peleistä, leffoista ja piirretyistä, mutta ne voi olla myös piirroksia kirjois, liitutaululla ym. Niillä voi olla ihmis- tai eläinmuoto tai jotain sinne päin. Sitte on ei-fiktiiviset hahmot, jolloin on kysees ihan oikeat ihmiset. Yleensä ne on kuitenki jo kauan sitte heittäny lusikkansa nurkkaan. Ne voi olla tunnettuja tai tuntemattomia ukkeleita, joita bongailen netistä ja kirjoista. Eli hahmo on sellanen, joka kykenee - tai jonka voi selvästi olettaa kykenevän - inhimillisiin toimiin: syömään, juomaan, puhumaan, ajattelemaan, liikkumaan ja elehtimään. Hahmo on myös sellanen, jota et voi koskaa saada fyysisesti ulottuvilles.

Tään määritelmän mukaan T on hahmo, mutta ei fiktiivinen! :)

Mut sit tuleeki se mielenkiintosempi osuus, meinaan hahmoutuminen. Sitä tapahtuu ainoastaan silloin, ku ihastuksen kohteena on tuntematon muinoin eläny ihminen. Ennen ihastumistani T:hen se oli vain kuva sivustolla. Sillä ei ollu mulle merkitystä, siinä oli vain tavallinen mies muiden keskellä. Tai sanoisinko tavallinen ihminen. Mut siinä vaihees ku tajusin lämpimät tunteeni T:tä kohtaan, se alko hahmoutua, samalla ku sen "ihmisyys" menetti merkitystään. T:stä tuli mun omaisuutta, mun kontrollin alainen, mun mielikuvituksen ruokaa, menettäen melkein kaiken, mitä hän ehkä oikeasti elämässään oli. Mä en saa koskaa tietooni, millanen se todella oli ja minkälaisen elämän eli. Niukkojen faktojen ja omien olettamusten pohjalta siitä rakentu mulle ihminen (ts. hahmo), joka ei välttämättä ollenkaa vastaa todellisuutta. 

Ny mä meen kahtoon lätkää. Suomi tunkee fransmanneille patongin suuhun ja son siinä. ;)