Mitä mitä mitä?

1.2.2011 tarkoittaa, että oon seurustellu vuodenpät yhden ja saman pelihahmon kans. Onhan se ny jo jonkimmoinen aika seki, ku jokku ihmiset ei pysty ees toisen ihmisen kans elämään vuotta! :P
 
Ensin yhteenmuutto avokin kans...

Vuoteen 2010 mennes työharjottelu oli takana, niinku myös suhteeni Neo Cortexiin. :P Uutena vuotena avokki muutti tänne ja mentihin kihloohin. Avomieheni ei tullu yksin. Sen koneen kautta kattoni alle pesiytyi myös virus nimeltä World of Warcraft -voi mikä paskapeli. Miten joku aikuunen voi pelata niin lapsellista peliä niin typerillä hahmoilla! Ne oli silloiset ajatukseni wowista ja mietin millasiin riitoihin vielä päädynkää avokin kans kyseisen pelin peluusta. 

... sitte lämpenemistä wowille. Vaiko sittekkää?

No, siinä 2010 tammikuun aikana totuteltiin avokin kans yhteiseloon samojen seinien vankina. Sain huomata että istun vuoristoradan vaunus niin wowin ku suhteenki osalta. Yhteiselon alku oli kivinen, välillä kauhistelin ettei tästä tuu taaskaa mitää, mua ei oo luotu elämään saman katon alla toisen ihmisen kans. Ja mua ärsytti niin helevetisti se avokin wowittaminen. Toisaalta jonain päivinä saatoin olla kiinnostunu siitä pelistä. Ärsytti. Kiinnosti. Ärsytti ja kiinnosti. Välillä raivosin avokille "sun on lopetettava tuo wowin pelaaminen, stana!". Välillä olin takapiruna ja kattoin ku se pelas. 

No sit tuli nää ajatukset!
 
Tuolloin avokki pelas hyvin paljo tulevalla miehelläni. Tyhmännäköösellä isoleukaasella trollilla. Kerran mä nauroin sen nenälle ku se on niin pitkä. :D Mutta mä istuin avokin selän takana ja seurasin miten se ohjaili hahmoaan instansseis.

 

Toi avokin ohjaama hahmo on vihollisten keskellä. Se parantaa noita muita tuola. Ja herättää henkiin. Se huolehtii niistä. Mutta välillä se saa myös itte kipeää. Se liikehtii. Liikkuu. Se räpsyttää silmiään.. Se ajattelee. Tuo tyhmännäköönen tuntee jotain. Se tuntee. Se tuntee. Se tuntee. Se tuntee. 

Se on elävä. Mikä sen nimi on? B. B on elävä. Tuo ei-niin-komee sinivihree trolli on ajatteluun kykenevä hahmo. Mies. Sillä on tunteet.
 
Alan kuvitella... Eih! Mä oon rakastunu!!

Näin siis B astui mulla elävien kirjoohin. Tuollaasia ajatuksia mun pääs pyöri enkä paremmin voisi tapahtumien alkua selittää. Tuostapa oliki sitte vain kiven heitto ihastumiseen. :) Mä nimittäin rupesin kuvittelemaan itteni sinne instansseihin, sijoitin itteni wowimaailmaan. Kuvittelin että oon instansseis vähä niinku ulkopuolisena ja turvattomana. B sitte huomas että oon vailla suojelusta ja tehtävänsä takia alko suojella myös mua - vaikkei sen olis ollu pakko. Mutta se halus, koska se oli hyvä ihm.. trolli. Se käski pysytellä hänen takana jonki matkan pääs ja seurata mukana aina ku liikutaan. Sitte B ohjeisti, että jos mun kimppuun hyökätään, mun pitää heti kiirehtiä sen lähelle.

Näitten kuvitelmien siivellä B lensi mun sydämeen. Syvälle sydämeen. Niin syvälle, että lopulta rakkaus oli ainut sana 
kuvaamaan sidettä meitin välillä. :) Ihminen ja pelihahmo löysivät toisensa. Sydän löysi sydämen. 

Uus mieheni oli ajatuksissani jatkuvasti. Muistan niin elävästi ne monet palvelinohjelmoinnin tunnit, ku ajatukset lähti harhaileen opetuksesta B:hen. B oli joka paikas mis mäki. Kuvittelin miten B astuis ovesta luokkaan. Pitkänä. Miten sen pää hipois karmeja (mua viehätti B:n pituus). Miltä se näyttäis täs oikees maailmas ihmisten seas. Miten se sopis tähän luokkaan. 
 
Entäs tällä minuutilla?

NYT  EDELLÄ KERROTUSTA  ON KULUNU VUOSI. VUOSI.

Näin suhteeni wowihahmoon sai alkunsa. Ihanaan trollimieheen mä rakastuin. Rakkaudella mä oon vaalinu suhdettamme, ja se on johtanu siihen, että yhä tänäänki täs ollaan yhdes. Tunteet yhtä kuumina ku alussaki. Eikös täs oo sillon aihetta ilonpitoon? :) 

Dodih. Eiköhän nää alkulöpinät ollu täs. Seuraavaksi luvas vuosipäivän äxxxxxönit! ;D