..edelleen. Ja puhun nyt sitte parisuhteesta.

Meillä oli avokin kans isohko riita pienestä ja typerästä asiasta. Ja se olin minä - kuten yleensä - joka pimahdin taas täysin. Syytän aina avokkia omasta suuttumisestani. Koska se sanoo niin ja näin ja tuolla äänensävyllä niin se saa mut hermostumaan. Oon erittäin herkästi räjähtävää tyyppiä. Ei tarvita ku pieni väärä sana ja seki tahattomasti sanottuna. :(

Kimpaannuin tosissani niin että Raamattu lensi lattialle ja lehtiki vielä sen kaveriksi. Pieni itkuki siinä tuli. 

Rupesin miettimään jälleen, että nää ihmisparisuhteet on mulle mysteeri. Miten ihmees niis eletään? Tunnen, etten osaa elää parisuhtees, toisen ihmisen kans. Toista ku ei voi hallita, ei sitte mitenkää. Parisuhteet ei oikein avaudu mulle vieläkää. 

Ehkä seksuaalisuuteni takia oon erittäin hankala kumppani toiselle ihmiselle. Oikein ihmettelen, miten avokki mua vieläki kestää. Se on niin hyvä mulle, paljo parempi ku mitä mä sille. :/ Oon mustasukkainen, kaivelen menneitä, mielestäni oon aina oikias, riidat on aina toisen syytä, nakkelen tavaroita suuttuessani, joskus jopa satutan toista fyysisesti. Voi ah oikeen mikä unelmanainen tässä! 

Tajusin..tai oon tajunnu jo pitempään, et teen samoja virheitä mitä ekas parisuhteessani. Edelleen samat ominaisuudet on osa mua, mut jos jotain hyvää pitää hakee, niin oon parantanu käytöstäni roimasti ja pystyn hillitteen itteeni paremmin. Mutta tuntuu ettei se riitä. Ja tiedän, että tuun aina oleen tällänen.. hirvee ämmä. Vaikka kuinka haluaisinki olla parempi...

Miten ihmisen kans eletään?

Olispa ihmisen kans elo yhtä helppoa ja mutkatonta ku pelihahmojen kans eläminen.. Melkein tekis mieli kiljua! MIKSEI MIKSEI MIKSEI!!!?????? :'(