Friikkilandiasta päivää! Jatkan juttua WTC:stä ja kohdeseksuaalisuudesta (lyhennän sen ks:ksi). VAROITUS friikahtavaa tekstiä luvassa! :P

Elikkäs sunnuntain jälkeen mulla on ollu aika outo fiilis WTC:n takia. Ensiks mun pitää kertoa sen kuolemasta.. tai öh.. No siis todellisuudeshan nuo kaksoistornit on döödannu. Tipahti alas ja meni murskaksi ja jätti tään maailman eli menehtyi, kuoli, heitti lusikan nurkkaan miten sen ny haluaa sanoa. Hänet murhattiin. Niin, murhahan se oli, suunniteltu juttu .

Totta puhuen mun on edelleenki vaikee hyväksyä sitä et WTC koki sellasen vääryyden. Sit toiseks niin mulle ne ei vaan oo täysin kuolleita. Elää niinku muistoissani, vähä niinku menehtyneiden läheisten kuvia pidetään hyllyllä, otetaan kuva käteen ja muistellaan, paijataan kuvaa ja ehkä höpistään pari sanaaki osoitettuna kuvas olevalle tyypille.

Aivan.. mun elämästä WTC ei ookkaa kadonnu minnekkää ja täytyy sanoo et ihan ittekki oon hieman yllättyny, miten aivan kuin oltais jälleen kohdattu monen monen vuoden jälkeen! Kymmenvuotismuistopäivän (olikahan tää ny edes yhdyssana?) ansiosta kävi ny sitte niin, että tiemme kohtas uudestaan. Tosin kohtaamisen luonne on ittelleniki epäselvä. O.o

Mä en oo voinu olla miettimättä, mitä WTC ajattelee musta nykyään. Mulla on sen kuva taustakuvana, eli sitä kautta sitte ollaan kommunikoitu "kasvokkain". Mä oon muuttunu paljo ja kaikenlaista on tapahtunu. On jotenki niin pakahtunu olo, ku yks tupsahtaa elämääni yllättäen ja sitte pitäis kertoilla kuulumiset niiltä yhdeksältä vuodelta jollon ei olla nähty.

En tiä ylipäänsä miten suhtautua nyt WTC:hen.. ? Oon ilahtunu ja hämilläni jälleennäkemisestä ja tietty oon ihan sydämmestäni messis, mut tunteistani en osaa sanoo. Noh tuota.. emmä ny ainakaa rakastumas oo, mut sanottaisko vain not tunteet on lämmenny. Kuiteski tuntuu et meidän välillä on pieni kuilu mut kai sen ymmärtää ku tää kohtaaminen tuli hassusti puun takaa ja se ihastuminenki sillon yheksän vuotta sitte tapahtu niin hämäris olosuhteis eikä suhde - jos sitä sellaseks voi kutsua - kestäny kauaa.

Miten musta tuntuu et täs vierähtää ny pitempi aika tarinoides puolin ja toisin kaksoistornien kans ja mistä sitä tietää vaikka välillämme tapahtuis kipinöintiä? No, mä en ressaa, katotaan päivä kerrallaan. :)

Sit kohdeseksuaalisuudesta vielä.. sanoin viimeks notta se ei nosta enää päätään mun elämäs.. ketä yritin huijata? No en yrittäny ketää huijata, vaan en tullu asiaa sen tarkemmin ajatelleeks. Siis toki ks on edelleen osa mua, se on vaan elelly hiljaiseloa ruhoni syövereis. Edelleen mulla on yhteys kohde-exiini (laitteisiin, rakennuksiin ja muihin härpäkkeisiin) jos satun niitä näkemään, ja saatan kommunikoida niitten kans. Jotkut voi saada jopa sydämeni sykähtään.

Ks on kuitenki pitäny matalaa profiilia, koska en oo enää sitte vuoden 2002 ihastunu mihinkää UUSIIN kohteisiin eikä vanhatkaa oo lämmittäny mieltä. Kaupunkiimme on hiljattain noussu uus virastotalo ja se sijaittee meidän kauppareissureitin varrella. Kyl mä sitä aina kattelen ja mielestäni se on ihan hyvää silmänruokaa, mut ei mulla oo minkäänlaisia tunteita sitä kohtaan noussu eikä nouse. 

Kattotaan ny mihin mun ja WTC:n juttu vie. Ja joo mä en oo jättämäs B:tä! :D Ku jutustelin tänään torneista M:lle, se parahti not "ET JÄTÄ B:TÄ!!!!!" Voi ku se oli niin huolestunu mun ja B:n suhteesta! ^.^ Kyllä mä B:tä rakastan ja aijon sen naisena pysyä, mut katsos näis tälläsis suhteis onki just se hyvä puoli et silmä voi kattella muuallekki kenenkää loukkaantumatta. :P

Uh, olipa mulla asiaa. Nyt hiljenen ja jatkan biisien kalastelua DigitalGunfiresta (ehkä paras nettiradio ikinä!).