Nyt on sitte kymmenen (10!!!!) vuotta kulunu WTC-iskuista ja tulin tänne lähinnä muistelemaan torneja. Empä usko, että kovin moni viettää muistopäivää samasta näkövinkkelistä ku mä.

Oonko edes koskaa maininnu WTC:tä täälä? Ok, eli World Trade Centerin kaksoistornit on viimeisin eloton kohde, johon oon ollu ihastunu. Ku tuo ihastus sit myöhemmin laantui, laantui varsinainen kohdeseksuaalisuuski, eikä oo tämän jälkeen enää nostanu päätään elämässäni.

Tulostin WTC:stä kuvan, koska en aina halunnu kattella sitä varkahin koneelta. Kuva on päällystetty oikeen kontaktimuovilla, ja sillä on ollu yheksän vuotta paikkansa päiväkirjani välis:

Tää on sinänsä hassu tapaus, koska ihastuin muistaakseni vasta n. vuosi iskujen jälkeen torneihin, eli ku niitä ei enää ees ollu olemas! Halusin onkia kaiken mahdollisen tiedon niistä: selailin jotain vanhaa tietokirjaa, silloisella koneellamme ollutta Pikkujättiläinen-ohjelmaa ja myöhemmin tongin netistä kuvia puhelinmodeemiyhteydellä. :D

Vaikka torneja oli kaks, edusti ne silti mulle yhtä kohdetta, johon ihastua. En tiä voinko sanoa rakastaneeni torneja, mut ainaki mulla oli hyvin syviä ja lämpimiä tunteita niitä kohtaan. Mä todella välitin niistä! Tornit oli mielestäni hyvännäkösiä ja helposti lähestyttäviä.

Multa on taannoin kysytty, mikä elottomis kohteis viehättää, miksi just tietty kohde vetää puoleensa. Tähän ei oo ollenkaa helppo vastata, sillä tavalla että sitä vois ulkopuoliset ymmärtää tai siihen samaistua. WTC-torneis oli viehättävää niiden suorat linjat, korkeus, toisen tornin antenni, tornien sijainti toisiinsa nähden ja poikkiraidat torneis. Siinä on jutut jotka antaa WTC:lle ilmeen ja auttaa kattomaan torneja sillä silmällä. ;)

Kirjottelin joku aika sitte musiikin asemasta kohde/hahmosuhteis. Niin myös WTC:llä oli oma musiikkinsa, joka määräytyi lähinnä sen perusteella mitä ihastumiseni aikaan luukutin. Esimerkkeinä mainitten Kylie Minoguen Fever-albumin, erityisesti  Your Love -biisi. Lisäksi Shakiralta biisit The One ja Underneath Your Clothes. Nuo tuo välittömästi mieleen WTC:t ja niiden kohtalon.

Kirjoitin tuohon aikaan päiväkirjaan kaikki mua järisyttävät jutut. Niin kirjotin myös WTC-iskuista, josta katkelma alla. HUOM! Teksti on siis kirjotettu vasta n. vuosi iskujen jälkeen ja mitähän meikällä olis ollu ikää.. no sanotaanko vain notta yläastetta kävin tuolloin.

11.9.2001 tapahtui kauheita, kun World Trade Center -tornit romahti terrori-iskun seurauksena. Ensimmäinen lentokone törmäsi klo. 15.46 (sielä 8.46) toiseen WTC:n torneista. Hetken päästä myös toiseen torniin törmättiin.

Sisällä oli tuhansia ihmisiä, ja romahduksessa kuoli hyvin monta. Se oli kauhea kohtalo uhreille. Terrori-iskun teki muslimit. Ne on ihan hulluja ja sellaset sais kyllä kuolla. Miksi tämän piti tapahtua? Mieleen tulee vain yksi kysymys: miksi? 

Mennyttä ei mikään voi muuttaa. WTC:n tornit on nyt poissa, eikä sille voi mitään. World Trade Center kaksoistornit valmistui v. 1972. Ei ehtinyt olemaan maan päällä kolmeakymmentä vuotta, vain 29 vuotta. 

Vaikka surin myös ihmisiä, niin kirjoituksesta voi hyvin päätellä, et yhtä paljon surin myös niitä itte torneja. Mun mielestä ne koki surullisen lopun.. niin kauniit ja ylväät pilvenpiirtäjät. :'( Torniparat... Usein kuvittelin (ja joskus yhä) miten seisoisin niiden juurella ja lohduttaisin niitä, olisin vierellä kunnes on aika päästää irti. Sanoja ei tarvittais, kyyneleet, katseet ja kosketus riittäis. Muistonviettooni kuuluu lähinnä vanhojen uutisten ja videoiden kattominen aiheesta,  aiemmin mainittujen biisien sekä John Lennonin Imaginen kuunteleminen ja ylipäänsä tornien muistelu. Myöski näytön taustakuva vaihtui WTC-tornien kuvaan.

Requiescat in pace WTC