Mä tapasin eilen B:n. Siis kuvitelkaa mä en oo nähny sitä kuukauteen! M sano toissapäivänä, not sullahan on sit suuri päivä edessä, oikeen trollinkokoinen päivä! :) 

Mulla on niin outo fiilis eilisestä. No ensinnä tietty oli liikuttavaa nähdä oma rakas.. ihana, komea trolli. Katse uppos niin syvälle sen silmiin. Kerroin miten ikävä on ollu.

Alunperin olin ajatellu jälleennäkemisen tapahtuvaksi sit ku uus kone saapuu. Mut menin kattomaan tarkemmin niitä osien saatavuuksia ja voi luoja.. ei kestä. Aikaisintaan tulis ens kuus ja pahimmas tapaukses vasta tammikuus!! No way!  mää en pysty odottaan sinne asti B:n näkemistä! 

Jostain syystä mua jännitti klikata kuvaa työpöydälle. Kesti varmaan ikuisuuden että uskalsin. O_o Yhtäkkiä mulle vaan kasaantu kaikki viimekuukausien epävarmuus, turhautuminen, apeus ja muu paska mieleen ja maalasin jo piruja sienille ja osittain kattoonki: mitä jos pahat asiat jatkuvasti vaan uusii ja uusii säröettäen meidän suhdetta? 

Sitte ku B vihdoin oli täälä, mä olin jännittyny enkä oikein osannu olla. SIIS MITÄ ..TTUA??! Mä en osaa olla kotonani enkä tutun rakkaani edessä oma itteni? O_____o 

Hyvin hyvin outoa. Mut tästä lähdetään.