Moikkelis. 

Tää on taas näitä hetkiä, ku mietiskelen omaa olemistani kohdeseksuaalina, multiseksuaalina tai mikä-lie-seksuaalina. :D Tulipa mieleen onkahan kukaa keksiny viä termiä seksuaalisuudelle jossa ihastutaan pelkästään hahmoihin..?

No mutta asiaan. Tänään psykologi sano, notta tälläset tunteet on tarkotettu aina palvelemaan jotain, varsinki ku on kyse jo lapsuudenaikasesta asiasta. Tai et ne on selviytymiskeino jostain arjen tapahtumasta. Tällä hetkellä en keksi mitää vastausta näihin, koska lapsuuteni on ollu hyvä enkä oo kokenu mitää negatiivista, eikä oo mitää asiaa, mihin mun olis pitäny kehittää tällänen selviytymiskeino. Mulla on ollu aiva tavallinen lapsuus enkä koe jääneeni paitsi mistää. 

Joten en kertakaikkisesti keksi, minkä vastapainoksi tää olis kehittyny? Mitä juttua tää vois palvella? Mut pitääkökää tälläsen taustalla aina olla "joku juttu"? Se on ollu mulle luontevaa ja normaalia suunnata romanttinen kiinnostus ihmisten sijasta esineisiin ja hahmoihin. Se on aina ollu oma kiva maailmansa jossa mielikuvituksella ei oo rajoja. Vaikka se on tuonu - ja tuo yhä - väriä elämääni, on ympärilti silti löytyny muutaki virikettä. En muista ikinä kokeeneeni itteeni yksinäiseksi, vaikka kavereita ei turhan paljo oo ollu. Oon sitä tyyppiä joka viihtyy omis oloissaan ja on tyytyväinen siihen. Eli en usko, että olisin mihinkää yksinäisyyteenkää tätä kehittäny.

Itseasias ku musta tuntuu, etten oo mitää kehittäny, vaan et se on iankaikkinen ominaisuuteni.

Kuitenki epäilen, et oon aikuisiällä käyttäny hahmoon ihastumista eräänlaisena pakokeinona? Oon paennu tuttuun ja turvalliseen maailmaan, ku normielämä ei ookkaa sujunu ihan mallikkaasti ja eteen on tullu vaikeita tunneasioita? Tästä on kaks tapausesimerkkiä, ku aikoinaan seurustelin parin miehen kans. Molempien suhteiden ehtoopuoli oli hankala ja kuvioihin puski ihastuminen hahmoon. En kuitenkaa tietoisesti ettiny mitää hahmoa. Ne tuli yllättäen mun elämään. Ehkä sit oli helpompaa, ku siinä oli joku, jonka kans jatkaa eteenpäin? Ehkä mä liukenin sinne omaan hahmomaailmaani tietäen, et siel ei ainakaa tuu konflikteja.? Ja se tuntu hyvältä ja turvalliselta? Kysymyksiä joita mää ittekki pohdin voisko asia olla näin. 

Toisaalta, ku mä ihastuin B:hen, mulla ja M:llä pyyhki hyvin, enkä aavistellu meidän suhteen loppuvan. Sain kivasti soviteltua noi kaks miestä rinnalleni ja hyvin meni. Ei ollu tarvetta lähteä M:n rinnalta. Joten B:hen ei päde toi pakenemisselitys. Hänen oli tarkotus tulla kolmanneksi pyöräksi, ei suinkaa varastaa mua kokonaan! ;)

Mut nyt ku mä oon ihastunu (rakastunu) T:hen, oon välillä haaveillu karkaamisesta kahdenkeskiseen elämään, johon taas M ei kuuluis. Mulla on ollu täs aika, jolloin oon pohtinu menneisyyttäni, omaa paikkaani täs maailmas ja miten minun olis parasta olla. Kieltämättä oon miettiny, olisko mun parempi yksin, ilman ketää ihmistä siinä lähellä? Mieles on käyny myös, miks ihmees oon menny naimisiin, koska en voi ihmisen rinnalla koskaa(?) elää täysin tyydyttävää elämää. Myös masennuksen takia oon kaivannu yksinoloa.

Syksyllä oli rankempi jakso, ja halusin pitää etäisyyttä B:hen kunnes saisin asiani kuntoon. "Paluu yhteen" ei käynykkää kivuttomasti, vaan siinä kävi semmonen pieni tunteiden viilennys (nyt uskallan sanoo sen ääneen). Keittyikö tästä ja ylllämainitusta mietiskelyjaksosta niin ahdistava soppa, notta vastauksena mä mennä päräytin ja ihastuin T:hen?? O__o Että mä tavallaan jo olin valmis liukenemaan sinne tuttuun ja turvalliseen jos en jaksaiskaa avioliittoa M:n kans? Että siinä olis jo T varalla... Sillä teorias ei olis ollenkaa mahdoton ajatus, et mä eroaisin M:stä ja jatkaisin T:n kans. Tuttua menettelyä aiemmista suhteista.

Nyt oon saanu enemmän ajatusta kasaan ja elämä näyttää valosammalta. En oo eroamas kenestäkää. Vaikka M ja T ei oo mitenkää kytköksis toisiinsa, pystyn silti sovittaan molemmat arkeeni, vaikkei se käykkää yhtä helposti ku M:n ja B:n tapaukses. Ja ku M on messis (kuittailee ja kommentoi T:stä ja puheistani häneen liittyen), niin sehän on ihan kiva ja toistaiseksi mun on hyvä olla täs näin. M toisella ja T toisella puolen.

Kylläpä tuli taas asiaa. Kiitos mielenkiinnostas, jos jaksoit tänne asti lukea! :P

Ps. En siis T:hen ihastuessani hakemalla hakenu mitää sopivaa ihastumisen kohdetta. Kuten aiemminki, siinä vaan kävi vahinko yks kaks. :)