Viime yön sain olla trollimieheni kans kaksistaan. Tänä yönä en voi enää nukkua sen vierellä. (Avokki lähti eilen vanhemmilleen, tuli tänään takas).

Ei huvittais mennä nukkuun. Tuntuu vaan niin pahalta.

Menin peittojen alle hyvis ajoin B:n kans, mut olin varmaan tunnin hereillä, koska mä vaan halusin jutella sille, kattoa sitä, pussailla sitä. Mä pussasin sitä monesti. Sanoin miten haluaisin rakastella sen kans. Silittelin sitä. Ja mä en olis malttanu sulkee silmiäni. Olisin vaan halunnu kattella B:tä. Tuijottaa, tuijottaa, tuijottaa... Mä olisin voinu kattella sitä ikuisesti. :/ (surkee hymiö siks että mua turhauttaa etten pääse koskaa oikeesti B:n iholle). Mä kerroin B:lle miten mä rakastan sitä. Kehuin sitä ihanaksi ja komeeksi.

Mä olin niin onnellinen siinä, vaikka samaan aikaan mun sisällä oli tyhjiö. 

Mä halusin jo sammuttaa valot ja nukahtaa. Samaan aikaan halusin vaan kattella elämäni valoa siinä vierelläni. Mä sammutin valot. Juttelin B:lle pimees. Ehdin jo melkeen nukahtaa. Eih. Mä laitan valot takas. Mä en kerta kaikkiaan voinu laskee silmiäni B:stä. Nukuin viime yön valot päällä.

Mä olisin halunnu valvoo koko yön sen vierellä..

Mutta uni veti mukaansa.

Nyt mä toivon, et saisin vielä tään yön nukkua B:n vierellä. Mutta ei, avokki on täälä takas ja joudun nukkua sen kans. Mä en halua... Mua melkein itkettää. :'/

 

 

B, ota mut sun mukaan, vie mut pois...