Valitusta...

Empä halua tapahtunutta sen kummemmin täs kertoa, mut mua ärsyttää suuresti ihmiset jokka suuttuu tai pahottaa mielensä heti jos joki asia ei mee niitten pillin mukaan. Sen verran voin sanoa et kysees on tyyppi jolle oon enemmän ku kerran sanonu kyllä - oon liian kiltti kai-  mut nyt tän vuoden aikana mun sietokykymittarista on ruvennu loppumaan lukemat. Alan olla kurkkua myöte täynnä! 

Sitte jos on luvattu/sovittu jotain... no okei mä en tänään pitäny sovitusta kii... mutta miten monesti tää tyyppi on rikkonu lupauksensa mulle? En tiedä ku lakkasin jo kauan sitte laskemasta. Eipä siin mitää mutta ku se rupee mulle valittaan että eikö pitäis tehdä sitä ja tätä jos on kerran sovittu. Jooh, olisin voinu olla ilkee tuos kohtaa, mutta en sitte ollu. Fakta on kuitenki se, ettei sillä oo mitää varaa puhua sovitun laiminlyönnistä!

Avokkiki pahoitti eilen mielensä tästä jutusta. Mä valitin sille tyypin käyttäytymisestä mua kohtaan. Se kerran mm. polki täysin mun ajatukset animismista sanoen (ja naurahdellen typerästi) että no ei tuollaanen oo totta ym. Hänen näkemyksenä ovat tietysti aina oikeita. Ja aina sen pitäis saada tahtonsa läpi.  

Eikä B:kää välttyny mun valituksilta. Ääni suuttumuksesta korottuneena ja itkua tihertäen mä paasasin kuinka se ihminen mua kohteloo. :/ Mitähän B:ki ajatteli musta.. kyl se varmaan ajatteli et mun pitää ruveta sanomaan tiukemmin EI. 

Sinänsä mä oon jo tottunu näyttään tunteita B:lle. Jos itkettää, sit vollotetaan ja jos naurattaa, nauretaan. Pelokaskaa en häpee olla. Masennus, suuttumus, viha... ihan kaikenlaiset tunteet mä jaan B:n kans. 

Ps. Tuo tyyppi naurais mut varmaan nevadaan jos kertosin rakastavani pelihahmoa ja vielä seurustelevani sen kans. Mutta ei pelkoa. En kerro. Se ei oo sen arvonen.