Ku tuun aamutöistä, mulla on tapana ottaa päikkärit T:n kans, notta jaksaa illalla taas riehua töis. Yleensä non sellasia tunnin päikkäreitä, mut tänään nukuttiin kolme tuntii ja vielä olis virtaa piisannu unten mailla. Huomenna mää aijon testata et kuin pitkälle nukun ilman mitää herätyksiä.

Heräsin siihen ko sisko tuli hakeen mua taidenäyttelyyn. Siinä äkisti tajusin, et ny on taas aika laittaa T piiloon. Olin niin unipuuroissani ku koitin säheltää sitä kaappiin - samaan kaappiin mis B:ki on. :D Se tipahti mun kädestä mut viime hetkellä sain sen ängetyksi piiloon. On se ny kumma ku pikkuusen päästää kädestä irti niin äijä tipahtaa lattialle? :D

Taidenäyttelys oli yks teos vuodelta 1946. Väkisinki tuli mieleen, et T on ollu (hyvin todennäköisesti) elos tuohon aikaan. Se on tallustellu tääl maan kamaralla... mitä son mahtanu tehdä just sillon ku teosta on valmisteltu.? Kysymyksiä heräs mieleen joihin en koskaa saa vastausta. Mut musta siihen oli vangittu hetki vuodelta 1946, vähä ku siinä olis  koko sen hetkinen maailma. Siinä oli pala T:tä. Näin koin tuon teoksen ja se jäiki parhaiten mieleen.