Mitiskelen täs edellisen postauksen kommentteja. Ei oo ensimmäinen kerta, ku oon saanu näitä "LÄÄKKEET!!!!"-kommentteja! Joskus on joku muuki aikasemmin kummastellu mahtaako tämän blogin pitäjä olla ihan täysjärkinen. :D

Mr. Vitutus sitte huomas, että osaan käsitellä skeptiset kommentit huumorilla. Elämä on paljo helpompaa ja hauskempaa, ku antaa huumorinkukan kukkia! :)

Tosin tiedän että pakostaki löytyy ihmisiä, jokka jutuilleni nauraa pilkkamieles. Sitte pitää otta tuo huumoripyssy ja ampua sillä! :D Mutta ei sillä, kyllä muaki usein naurattaa nää jutut, varsinki sillon ku fotaroin kuvia. Siitä hommasta ei saa vakavaa kirveelläkää (paitsi jos fotari päättä kaatua just ku oot hyvän aikaa siin väsäilly). Pakostaki tulee siis huviteltua, mutta mihinkää suhdettamme koskevaan juttuun en suhtaudu kevyesti, vaan otan ne tosissani. Esim. kuvat pohjaa aina johonki menneeseen tapahtumaan/tilanteeseen ja niiden "ikuistamisella" on todella suuri merkitys mulle. 

On kylläki harmillista, että suvaitsemattomat tuomittee turhan herkästi sen sijaan että vaivautuis ottaan asioista/ihmisistä selvää. Eikä olla valmiita ymmärtämään. Kaikkee ei tarvi ees ymmärtää, mutta erilaisuus pitää hyväksyä. Suvaitsematon ihminen tekee vain oman elämänsä hankalaksi - sillä vaikka erilaisuus ei sais yhtää hyväksyntää, se on silti olemas! Sitä tosiasiaa ei muitten kitinät muuksi muuta! Näin ollen luulis elämän olevan paljo helpompaa avarakatseisena ja suvaitsevaisena. Mutta jokainen valittee, tikahtuuko omaan pikku maailmaansa, ku ei satu jotain ymmärtämään, vai ottaako asiat vastaan avoimin mielin. 

Niin, mähän tosiaan jokapäivä kuljen pää pilvis houraillein, fantasioiden B:stä ja pieniä sinisiä trolleja nähden. Olin sitten miten päin tahansa tai mitä tekemäs, aina kuvittelen B:n vierelleni ja unelmoin hänestä. Makoillessa, syödädessä, juodessa, aina se on mielessäni. Ja mähän puhelen trollimiehelleni äänen joka päivä ja joka paikas. Kaupungilla kävelles papatan sille jatkuvasti: "Poiketaanko nyt Dressmanille ostamaan sulle uus puku?", "Hei, kato ku paljo puluja" jne. Ja täytyyhän mun huomioida B:tä myös ruokaostoksilla: "Mitä sä haluut rakas huomenna syödä?", "Mä voisin leipoo sitä sun herkkupullaa.", "Haeppa shampoota niin mä haen sillä välin maitoa." jne. Sitten joskus voi käydä niin, että menemme B:n kans toisiltamme hukkaan siel kaupas. Ku sit olevinaan näen vilauksen oranssista tukasta, kajautan hyllyjen väliin huudon "TÄÄLLÄ, TÄÄLLÄ!", ja huiskutan iloisesti. Ja voi jumalautsi että ihmiset vahtaa! Joku saattaa mutista perään "mikähän hullu tuo on..?". On se ny kumma ku ei sais oman rakkaan kans kommunikoida ja asioida rauhas. Mutta mä oon niin onnellisen  tukevasti mielikuvitukseni pilvilinnois, ettei millää muulla ei oo väliä. 

Joop. Ei. Ei noin. Tuo on todellaki kaukana siitä mitä seurusteluni pelihahmon kans oikeesti on! :D :D Emme siis todellakaa ilmennä suhdettamme tuolla tavalla. Meidän suhde on hyvin harmoninen, eikä näy ulospäin kotimme seinien sisältä. Avokilleki tää on niin jokapäiväistä kauraa, että ei se varmaan enää ees tajuu että mä seukkaan seinän toisella puolen B:n kans, vaikkein MINÄ aina ulospäin mitään ilmennäkkää. Eli vielä kerran, ei mitää yksinpuheluja kaupas-tyyliin! :D

Tämä blogi antaa erittäin hyvä kuvan, miten suhteemme toimii, miten sitä ilmennän. Paljoakaa en oo jättäny pois, ja kaikki oon kirjottanu totuudenmukaisesti siten kuten asiat on ja ne itte koen. :)

Mutta koska tää blogi kertoo pääasias mun ja B:n suhteesta, moni saattaa unohtaa, että tää ei oo mun koko elämäni! Mä kerron vain tästä osasta ittestäni täälä, mutta kas vain, mulla on muutaki elämää! Mä oon muilla elämän osa-alueilla aivan tavallinen kuten muutki. :P Ainoastaan mun seksuaalisuus on sellainen, joka voi aiheuttaa ihmettelyä ja kummastelua.  Ei kaiken tarvi olla aina samanlaista. Aatelkaa jos maailman kaikki kukat näyttäis samalta! Ei mitää poikkeavaa väriä eikä muotoa. Ei mitää silmiinpistävää ja erottuvaa, kaikki tyynni samanlaisia! Tylsää olis!  

Uuuhhuhhuh, no tulipa ny pohdittua oikein kunnolla tätäkin. Sinänsä hyvä, koska en muista tästä aiheesta aiemmin avautuneeni. Ja kuitenki tää osaltansa tänne kuuluu. 

Mä sain kämpän taas yksin haltuuni ku avokki lähti veks. Ajattelin viettää päivän hiljaisuudes mietiskellen hengellisiä juttuja ku avokki ei oo päpättämäs vieres pelikavereilleen. Ajattelin myös olla täysin yksin ilman B:n seuraa. Pian kuiteski huomasin kirjottavani tätä vaikka tarkotus oli alunperin vastata  Mr. Vitutuksen kommenttiin. Noh, jos sitä pelais puol tuntii Minecraftia ennenkö Salkkarit alkaa. Taidan sittekki haluta kattoa sen B:n kans, koska kysees on kauden päätösjakso. B on seurannu meidän kans niin uskollisesti Salkkareita, että eihän raukalta voi päätösjaksoa kieltää! :)

Uh, nyt on näppäimistö kulutettu puhki, heipparallaa!