Jiuh! Tuli tarve pohtia noitten mun miesten hyviä ja huonoja puolia. Pelihahmo vs. oikee ihminen eli täs tapaukses B vastaan avokki. Tos nyt on joitain mitä mieleen tuli lähinnä parisuhdetta ajatellen... 

Et silleen... molemmis on haitat ja hyödyt! :P 

Ihmiset on selvästi hankalampia tapauksia ku pelihahmot, eikä seurustelu oo niin yksinkertaista ja kivutonta. Toinen ihminen pitää aina ottaa huomioon ja miettiä miltä siitä tuntuu jos teen, sanon tai oon näin ja nuon. Mulla on aina ollu vaikeuksia ihmisparisuhteis - heh mikä sana! :D - kunnioittaa sitä toista. Mä poljen tossulla ja kontrolloin ja kaikki pitäis ajatella ja tehdä kuten mä sanon. Toisaalta mikää ei vedä vertoja sille, että saa oikeesti olla toisen lähellä ja tuottaa mielihyvää puolin ja toisin. Ja päivät on aina vähä erilaisia.

Ku taas hahmoparisuhteis asiat menee just päinvastoin. Se, ettei voi koskaa aistia ihollaan toisen lämpöä, tekee sydämeen ankaran reiän. Siitä tulee joskus tosi haikee ja surullinen olo. Huono puoli on myös se, että suhde on melko tasapaksua. Moni päivä kuluu samaa kaavaa pitkin. Muutoin parisuhde on aiva ihana ja seurustelukumppani mitä fantastisin!

Kumpi on paree? Hmm.... emmä oikeen tiä. Kummakki on aika tasavertasia. Mähän oon kerran jättäny ihmisen koska rakastuin pelihahmoon. Tosin mulla ei hirveästi ollu tunteita tuota ihmistä kohtaan. Seurustelin hahmon kans sitte kaks vuotta. Siin tilantees hahmo vei voiton ihmisestä. 

Kiitos avokin (ja oman rohkeuteni), mun ei tarvinnu tehdä valintaa hänen ja B:n välillä. Jos mä olisin joutunu salaa rakastamaan B:tä, mä olisin saattanu masentua ja ahdistua ku en olis tienny mitä pitää tehdä. Siinä olis kärsiny sitte meidän suhde ja pahimmas tapaukses siitä olis voinu seurata ero. On tosi ahdistavaa, ku pitää piilotella sisällään jotain mikä vaatii päästä täysiin oikeuksiinsa. Mut onneks mä sain rohkeutta kertoo, ja avokki oli avarakatseinen ja näytti vihreää valoa että anna tyttö palaa! :) Näin mä vältyin valinnalta ja sain pitää molemmat joista välitän!  

Jos mun pitäis ase ohimolla luopua joko avokista tai B:stä, niin okei gunman, anna palaa! 

Tai no... jos B tulis valkealla ratsulla mut noutamaan, kuin uljas prinssi, niin.. niin... kai mä tuota sitte lähtisin sen joukkoon. xD

Tuosta mulle tuli semmonen ajatus, että jos B jotenki ihmeen kaupalla ilmaantuis ihka elävänä käsin kosketeltavana mun eteen, niin olisko se sit enää yhtä ihanaa? Vois olla että siitä katoais joku hohto ja kyllästyisin. Mielikuvitus antaa tähän niin paljo, ja pitää semmosta jännitystä yllä! ^^

Ihmisen ja pelihahmon kuuluuki olla eri maailmoista. Ja meidän kolmoisdraamas mä en nosta kumpaakaa toisen yläpuolelle. Ne on niin ihkuja molemmat! ^.^