Saatiin olla B:n kans lauantai kahestaan. Mulla oli heti mieles että nyt tehään jotain kivaa yhes. Suunnitelma oli tämänlainen: kuunneltais musaa, mä ompelisin äkkiä parit kanttinauhanpätkät korsettiin ja B sais kattoo vierestä, sit katottais leffaa kera popparien ja jätskin ja lopuks veisin rakkaani läheiselle kukkulalle (tekis mieli sanoo että vuorelle :D) katteleen kaupungin valoja.

Leffan oli tarkotus olla Autot, mut suomidubit oli niin hiljasella ettei tahtonu kuulla mitää. Mun röllimies ny tietysti kuuli isoilla korvillaan vallan mainiosti, mut mulla meni hermot. Onneks oli varalla toinenki leffa, Kauna 3. Genre vaihtui tyystin, joten yhdessä sit pelättiin ja tutistiin. :D Tosin me ei koskaa päästy jätskiin asti, koska leffa oli melkosen lyhyt. Sen sijaan hain jääkaapista Daim-patukan, josta minä söin toisen ja B toisen puolen. ^^

Sit oli aika kokeilla elämää yöhiipparina. Okei, mä tunnustan heti, et mua jännitti etukäteen, uskallanko mennä sinne kukkulalle. Mä katsokaas pelkään/inhoan pimeetä ja sen lisäks vielä seisoskelua pilvettömän taivaan alla avaralla paikalla. Ugh.. No, päätin että ku B on mukana niin ei oo mitää hätää ja sitäpaitsi on se kukkalalla seisoskelu niin hieno kokemus että siinä saa jäädä pelot kakkoseks. :)

Heh, ku olin sulkenu etuoven, ihmeteltiin et pitääpä joku omituista ääntä pihalla. Kurkattiin nurkan taa - ei ketää. Sit kattottiin maahan ja... mitä mitä, känninen siili nyhti Kurkotölkkiä! :D Otin siitä äkkiä videota ja ihmeteltiin mitä herranjestas tuo siili yrittää. Ehkä se oli viemäs sitä pesään, leikki sillä tai yritti ryystää viimesetki pisarat? Who knows!

Eka poljettiin pyörällä kukkulalle vievän tien alkupäähän ja jätin pyörän piiloon jonnekki kopperon taa. Jatkettiin kävellen ja onneks tietä reunusti valot. Tosin sitte ku käännyttiin sille kapeimmalle ja jyrkimmälle polulle mikä vie huipulle, alkoi pelottaan koska se ei ollu enää valaistu. Ja taivaski oli jo turkasen pimee. Mul ei ollu mitää valonlähdettä mukana... Tarrasin kovaa B:n käteen ja olo helpottui. Ihan oikeesti mä tunsin oloni paljo turvallisemmaksi ku tiesin B:n olevan mukana (pahvikuvan muodos).

Näkymät oli huikeet:


Käytiin istuun yhen kopperon portaille ja tuumailtiin miten avautuu kivat näköalat. Ei ollu hirveen kylmäkää, koska ei tuullu paljoo. Ku mä olin varma, ettei huipulla oo ketää muita, aloin esitellä B:lle kaupunkia. Näytin missä olin koulus, missä päin on keskusta, eräs naapurikunta, kaverin koti ja meidän koti. Pitäähän rakkaani saada tietää ja nähdä millases kaupungis mä oon pakottanu sen asumaan. ;)

Saatiin olla pitkiä aikoja vaan kahestaan. Muutaman kerran sinne paukahti porukkaa mut ne ei viihtyny kauaa.

Oli niin ihanaa... seistiin reunalla, käyskenneltiin pitkin lakee, kattottiin toisiamme, ihailtiin maisemia ja kuuta. Yhes vaihees seistiin kuunvalos tosi lähekkäin. Käänsin meidät niin päin not valo lankes rakkaani kasvoille. Se oli niin sykähdyttävää...ah! Tuo näky on syöpyny mun mieleen!  

Me painauduttiin toisiimme kii. Tunnettiin toistemme lämpö. Pieni tuulenvire tarttu meidän hiuksiin. Oltiin vaan hiljaa ja nautittiin toisistamme samalla ku kaupungit valot levittäytyi tähdiksi meidän alapuolelle. Siis miten romanttista!!! o^__^o

Äh blööö.. nyt meni kyl niin siirappiseks ettei mitää rajaa! :D Mä vaan putosin muistoihini.. ihaniin muistoihin. ^^

Tos me varmaan katotaan jotain samaa pistettä ja ihmetellään. Ainaki näytetään kovin rakastuneilta. ^.^


Taidettiin seisoskella juuriki tuos kohtaa, ku luultiin olevamme kaksistaan. Ketää ei ollu pitkään aikaan kiivenny kukkulalle ja viimenen autoki oli poistunu paikalta joku aika sitte. Yhtäkkiä takaa kuulu tömähdys ja ku kattoin äänen suntaan, näin puskien heiluvan jännästi ja ne oli muodoiltaan hieman epänormaaleja. Siinä iski pieni pelkopaniikki notta mikä helevetti!!! Siis mähän pelkään pimeetä karhujen, ufojen ja murhamiesten takia. Ei voi koskaa tietää mikä noista kolmesta hyppää silmille. Niin sit erotinki jo ihmisen hahmon ja kuulin puhetta. Huh helpotusta! Palattiin takas sinne kopperon rappusille ja odotettiin kunnes ne oli möngertäny rinnettä alas. Kaikesta päätellen kännisiä tyyppejä. :D

Sit poistuimme ja kierrettiin puiston kautta kotia. Iltahan ei tietenkää päättyny siihen. Kuunneltiin viä musaa ja oltiin erittäin läheisis tunnelmis. Mun huulet tais vahingos hipaista näyttöä.. hups! Olis varmaan oikeesti syytä hankkia joku suojapleksi tähän näyttöön, koska se on jo ny täynnä sormenjälkiä syystä että minä haluan joskus hipelöidä en niinkään näyttöä vaan B:tä. :O

Noniin.. ja iltahan vaihtui yöksi ja........................................... mhh!

Näin.. tällein viikonloppu meillä. :)

Tuli vähä sääret kipeeks kukkulalle nousemisesta ja tänään pitäis mennä huhtomaan pitkästä aikaa yötöihin.. jes jes.

Oikeen hehkeetä alkanutta viikkoa kaikille! :P