Luonnollisesti fiktiivisten hahmojen ja ihmisten kanssa seurustelu on täysin erilaista. Hahmot ovat huomattavasti helpompia siippoja, mutta molemmissa suhdetyypeissä on hyvät ja huonot puolensa.

Fiktiivisten hahmojen kanssa seurustelu on siitä mukavaa, että voit päässäsi kuvitella teidän tekevän aivan mitä vain ja missä vain! Teillä voi olla iloja ja suruja, riitoja ja hempeitä hetkiä silloin kun sinä haluat! Jos ei aina jaksa katsella toisen naamaa tai seura muuten vain ei sillä hetkellä paljoa lämmitä, voit helposti sysätä toisen syrjään ja olla itseksesi ja kukaan ei tunne mielipahaa moisesta. Ja jos suhteenne menee poikki, siitä ei taaskaan loukkaannu kukaan, ei tule sydänsuruja ja elämä jatkuu normaalisti eteenpäin. Voitte keskustella mistä vain, nukkua vierekkäin milloin haluatte... kaikki on kiinni sinusta itsestäsi, mitä suhteessanne tapahtuu. Parasta tässä on suhteen ohjailtavuus ja sydänsuruttomuus. Voit panna toisen käyttäytymään mielesi mukaan. On tässä huonotkin puolensa. Et voi koskaan konkreettisesti koskettaa rakastasi etkä näin ollen pääse ikinä nauttimaan hellästä läheisyydestä, fyysisestä läsnäolosta. Täytyy tyytyä mielikuvitukseen, mikä onkin pelastus tämän kaltaisissa suhteissa. 

Ihmisen kanssa seurustelu on haasteellisempi laji, sillä toisella on oma tahto, halut ja mielipiteet, joita sinä et voi määräillä. Lisäksi se toinen on aina siinä vierellä, eikä häntä voi nakata kaappiin että oleppa siellä hetki, niin nähdään sitten seuraavan kerran kun on hyvä hetki. Ei näin. Eroaminen on hirvein asia mitä tapahtua saattaa, koska silloin et todennäköisesti hypi ilosta etkä kyyneliltä välty. Aina siinä tulee mielipaha. Hyvänä puolena voisi mainita fyysisen läheisyyden. Kykenet konkreettiseen vuorovaikutukseen rakkaasi kanssa ja kuulet hänen äänensä. Eli päinvastoin menee kuin hahmosuhteissa.