Tervehdys jälleen! :) Kirjotan nyt sellasesta asiasta ku ANIMISMI. Joku eläimiin liittyvä juttuko? Eeei ehei!

Animismi on uskomus, jossa uskotaan elottomilla esineillä/kasveilla/luonnonilmiöillä olevan sielu. Tää on muuten läheises yhteydes kohdeseksuaalisuuteen. Epäilemättä kaikki ks:t on animisteja, koska ilman sitä hommahan olis aika vaikiaa. 

Eli mitä mä ny ite käsitän sielulla, niin mun mielestä sielu pitää sisällään tietoisuuden eli olemassaolonsa tiedostamisen, tunteet, ajatukset ja tahdon. Animismiin saattaa liittyä myös käsitys, et kaikki tavarat ym mitä luonnosta ikinä löytyykää, olis jumalia tai jumalan ilmentymiä. Mä en kuitenkaa pidä esineitä jumalina eikä mulla animismiin muutenkaa liity minkäälaista jumalakäsitystä. Ne on mulle pelkästään eläviä. Ihan siinä missä ihmisetki. Ja enhän mä ketää ihmistä pidä jumalana. 

Sitten kuten otsikkoki lupaa, niin valasen vähä muutenki tätä mun uskonkäsitystä. Noh - otsikko puhuu puolestaan! :D

Mä uskon myös Jumalaan. Siis sellaseen oikeeseen kaikenkattavaan Jumalaan, joka on luonu tään kaiken. Luoja Jumalaan. Luen useina iltoina ennen nukkumaanmenoa Isä meidän-rukouksen ja saatan rukoilla muutaki jos on tarvetta. Luen joskus myös Raamattua lohdutukseksi tai muuten vaan jos joku asia sieltä sattuu kiinnostamaan. Hassua täs on kuitenki se, että en tiä minkä uskonnon piiris tuo mun Jumalani vaikuttaa vaiko ei minkään. Voishan se olla vaikka Islamin freimeissä? Juujuu, koraaniki mun hyllyltä löytyy, mut toistaseks Raamattu vie voiton! ;D

Joku saattaa nähdä täs pienoisen ristiriidan. Mutta kuulkaas ei se niin oo. Ei täs oo nanometrin vertaa ristiriitaa. Mä katson itteni Jumalan luomukseksi ja Jumala on antanu mulle ominaisuuden olla animisti. Jumalan lahja siis! Koska mä en vahingoita seksuaalisuudellani enkä animismiuskollani ketää tai mitää, niin mä kelpaan Jumalalle. Jumala ottaa mut vastaan tälläsenä ja hyväksyy mut just tälläsenä. Siitä oon sydämessäni enemmän ku varma!