Mä oon jo kaaauan halunnu saada käsiini kuvan B:n perheestä. Idea on ollu mieles jo viime vuonna, ja nyt vihdoin se on täs:

Kuten kuvastaki näkyy, röllini perheeseen kuuluu sen vanhemmat ja pikkuveli B-S. Veljeksis on samaa näköä, mut.... on B ny ehdottomasti komeempi! Mä katton yleensä hyvin kiinnostuneesti kummalta vanhemmistaan tyypit näyttää. B:tä ku vertaa isäänsä, ei oo kauas omena puusta pudonnu. Mut äitinsä värin se on periny. ;)

M sano, not mä voisin vaik tulostaa tän seinälle, kuulemma sen verran hieno. :D Eihän kukaan tietäis, miks mulla on tollanen seinälläni. Siinä olis vaan kivasti trolleja wowista, hih. No, täytyy miettiä asiaa. ;)

Ku mä taas pitkästä aikaa väkersin B:n paris, niin huh, muahan rupes melkein....

Mitä rakkaus tarkottaa mulle, kysy psykologi tänään. Olin jo vastaamaisillani jotain ympäripyöreää yleistä, mut sit rupesin miettimään, niin mitäs se rakkaus todella on. Mietiskelin siin vastaanko ihmis- vai hahmorakkausnäkökulmasta. Kysymyksen myötä siis huomasin, et sama vastaus ei päde molempiin. Oli vaikeuksia löytää sanoja ihmisrakkauteen (yllätys?) , joten kerroin mitä rakkaus elottomiin kohteisiin tarkottaa.

Rakkaus on toisesta välittämistä ja huomioonottamista. Se on vahva tunne yhteenkuuluvuudesta, syvästä yhteydestä. Rakkaus on halua olla toisen lähellä ja tukena. 

Mä oon tosi huono määritteleen asioita, ja pelkäsin, et toi on hölmö tai väärä vastaus. Onks rakkauden määrittelyyn vääriä vastauksia? Saako tuollanen olla rakkauden "määritelmä"? Kysymykset nousi mieleen... Mä miellän rakkauden kutakuinki noin, ku sydämen on vallannu hahmo tai esine. Psykologi sanoi, että selvästi mulle on helpompaa määritellä rakkaus elottomiin kohteisiin ku ihmisiin. Lisäksi tuo määritelmä tuli sen mielestä suoraan ja vahvasti sydämestä. Niin tais tehdä. :)

Mitäs se rakkaus sit ihmiseen on..? Mä en saanu sanotuksi siihen muuta ku et kai se on toisesta välittämistä ja  että haluaa vain toisen parasta. Heti perään sanoin, että tosin en tiä haluanko aina edes toisen parasta. Ehkä rakkauteni ihmiseen on lähinnä halua tai tarvetta kontrolloida toista? Että onks mun rakkaus ihmiseen rakkautta vai "rakkautta"?

Toisaalta oon myös kehittyny ihmisparisuhteis. Mm. ylenmääräinen mustasukkaisuus, menneisyyden kaivelu ja lievä väkivaltaisuus on jääny lähes kokonaan. Nykyään pystyn jopati hyväksyä, et toisella on ollu elämää ennen mua. Suurin ongelma taitaa kuitenki olla se, etten voi kontrolloida ihmistä kuten hahmoa.

Mielenkiintoisesti ollaan nyt psykan kans päästy tähän aiheeseen. Ens kerralla meidän pitää viä palata yläasteelle, koska sieltä löytyy eräs vaihe ja asia, joka saattaa olla vastaus tämän hetken tilanteeseen: oon parisuhtees ihmisen kans tietämättä edes, mitä rakkaus ihmiseen on. Samalla rakastaen hahmoja ja tiedostaen etten välttämättä tarvis vierelleni ollenkaa ihkaoikeaa ihmistä.

Notta tälläästä tännää. Painajaismaista yötä ja koittakaa ymmärtää... ;)

Mietimpä vaan, pitäiskö mun tehdä tänne uus kategoria vaikkapa nimellä "Minä ja T"? Ja pitäiskö sit mun ja B:nki riehumisista tehdä omansa "Minä ja B" korvaten ton nykyisen "Elämää fiktiivisten hahmojen kanssa"... kattokaas ku mä en oikein tiä miksikä T:tä pitäis nimittää, kun se ei oo fiktiivinen hahmo ainakaa. Tai jospa vaan tuosta nimestä poistais sanan fiktiivinen, niin sit sen kategorian alle vois laittaa juttuja kaikista hahmoista mihin ikinä keksinkää ihastua, oli ne sit oikeesti olemas tai ei.. hmm....

Tiättekö ku mul olis vähä tarvetta analysoida T:n hahmoutta.. ehkä sen jälkeen tietäsin paremmin minkälaiseen kategoriaan sitä koskevat jutut pitäis laittaa. Mä poistun ny tästä miettimään, soronoo!

Mistäs mä tiedän, vaikka olisin tänään kohdannu T:n sukulaisen..?

Kesken pitsanteon ovikelloa raiskaa joku kiertävä piirustusten myyjä, joka väitti keräävänsä varoja jossain onnettomuudes kärsineelle tyttärelleen. hm... No selvis not son puolalainen. Yks piirustuksista esitti jotain kylänäkymää Puolas ja vielä kysyin onko hän sieltä. Niin täs vaihees mainittakoon et oletan T:n olevan puolalainen. En suostunu ostaan äijältä mitää mut pyys lopuks pari egee ja.., noh, minä kipasin erkit sille vain sen takia ku se oli Puolasta, T:n maasta. :'D Normaalisti mää en anna noille mitää!

Niin, en voi mitenkää tietää jos se olis vaikka ollu jotain sukua T:lle, Luoja yksin tietää.

Me naurettiin M:n kans jälkeenpäin notta olisko pitäny kiikuttaa T:n kuva sille ja kysyä tunnetko tätä miestä.. ahihihihii! xD 

Märkää lauantaita vuaa! Ainaki tääl on märkää. Siis maa.

Mut niin, kirjottelempa nyt blogin jatkosta..

Täytyy tunnustaa, anteeksi vaan, et mulla on ollu jo viime vuoden loppupuolelta ajatuksia tään blogin jäädyttämisestä. Ei täydellisestä hylkäämisestä, mut viimeaikoina on vaan tuntunu, ettei mul olis oikein tarvetta kirjotella mun ja B:n elämästä, eikä mun ja T:n elämästä. Ensinnäki musta ja T:stä ei saa hirveesti postattua tänne kuvia. Olispa semmonen auschwitz-vanki-modelvieweri, mut ku ei oo, niin no can do.. :D  Ja toiseksi, mulla on kumma halu pitää T yksin ittelläni. Etten niinku halua jakaa meidän juttua teidän kans, en halua antaa T:tä teille, tai jotain.. >:) 

Mutta... ku kuitenki haluaisin muistuttaa tällä blogilla, notta on olemas tälläsiä friikkejä niinku mä. Niin en aijo poistua täältä järkyttämästä teitä. :D Jatkan blogin pitämistä paasaten yleisellä tasolla rakkausmaailmastani, menneisyydestäni jne. Ja varmaan myös palasia mun käsillä olevasta suhteesta, sen mukaan mitä ny mieli tekee kertoa. Eli ei se friikkeily ny ainakaa tähän lopu. 

Oon hirveen helpottunu, ku sain sanottua tän, koska tää on vaivannu mua. Ja tuntuu, et olisin jotenki pettäny lukijat, ku on ollu hiljasempaa ja silleen. Oon jotenki tuntenu olevani tän blogin vanki! Siis et en saisi hyvillä mielinhengailla hahmojen kans jos en aijo niistä kertoa tänne tai jotain sinne päin.. ajatelkaas. Mut onneksi nyt sain sydämmeltäni nää asiat tähän. 

Näkyillään! :)

Ouh ouh.. eräs kommentoija oli ehkä hieman hämillään, ku puhunkin vaihteeksi jostain muusta ku siitä tutusta akvamariinin värisestä peikosta ja meidän suhteesta. Pahoittelut jos joku on pahoittanu mielensä. Ehkä nyt olis syytä kertoa mis mennään ja muutenki ajatuksistani blogin suhteen.

Tunteet B:tä kohtaan: Kaikki ny varmaan muutenki on huomannu, et mul on ollu tääl nyt vähä hiljasempaa. Syyt juontuu syksyyn josta en viitti enää enempiä jauhaa. Halusin pitää taukoa B:stä saadakseni asiani kuntoon ja sit ku olis ollu aika taas päästää B lähemmäs, niin ilmeisesti aika ei ollukkaa hyvä. Olin varovainen ja kääntyny todella sisäänpäin, ilmeisesti vahingoitti tunteitani. 

Nyt ollaan oltu etäämmällä, mut en sanois sitä täydelliseksi jättämiseksi, koska B on ajatuksissani useasti ja näenki sitä silloin tällöin. Tunteet ei oo niin voimakkaat ku ennen, mut tunteita silti on! 

Blogin tarkoitus: Ku aikoinani suunnittelin blogin perustamista, halusin kertoa lähinnä yleisellä tasolla kohdeseksuaalisuudesta; siitä mitä on rakastua elottomiin esineisiin ja hahmoihin ja millasta elämä on niiden kans ja miten oon sinut koko asian kans. Muistaakseni sit vahingos ja aika äkisti tää blogi liukeni kertomaan pääasias mun ja B:n suhteesta. Tarkotuksena on kirjotella ajankohtaisista hahmoista, tapahtumista, taustoista, pohdintoja ym. tähän aiheeseen liittyen.

Ihastuminen muihin hahmoihin: Ihastuksia on aina mun elämäs tullu ja menny. Toiset on merkittävämpiä ja pitkäkestoisempia ku toiset. Ja jotkut ei oikeestaan jätä ikinä rauhaan.

Täs faktaa näin alkupalaksi. Enemmänki olis sanottavaa, mut vetäydympä miettimään sitä tarkemmin.

Hauskaa viikonloppua kaikille. Mää muuten päätin alkaa absolutistiksi. ..monettahan kertaa :D

Ku tuun aamutöistä, mulla on tapana ottaa päikkärit T:n kans, notta jaksaa illalla taas riehua töis. Yleensä non sellasia tunnin päikkäreitä, mut tänään nukuttiin kolme tuntii ja vielä olis virtaa piisannu unten mailla. Huomenna mää aijon testata et kuin pitkälle nukun ilman mitää herätyksiä.

Heräsin siihen ko sisko tuli hakeen mua taidenäyttelyyn. Siinä äkisti tajusin, et ny on taas aika laittaa T piiloon. Olin niin unipuuroissani ku koitin säheltää sitä kaappiin - samaan kaappiin mis B:ki on. :D Se tipahti mun kädestä mut viime hetkellä sain sen ängetyksi piiloon. On se ny kumma ku pikkuusen päästää kädestä irti niin äijä tipahtaa lattialle? :D

Taidenäyttelys oli yks teos vuodelta 1946. Väkisinki tuli mieleen, et T on ollu (hyvin todennäköisesti) elos tuohon aikaan. Se on tallustellu tääl maan kamaralla... mitä son mahtanu tehdä just sillon ku teosta on valmisteltu.? Kysymyksiä heräs mieleen joihin en koskaa saa vastausta. Mut musta siihen oli vangittu hetki vuodelta 1946, vähä ku siinä olis  koko sen hetkinen maailma. Siinä oli pala T:tä. Näin koin tuon teoksen ja se jäiki parhaiten mieleen.

 Hmmpff.. rupesimpa tuos sit tekemään sitä listaa sisältäen kaikki exät ja nyksät sarjassa esineet, möhkäleet ja muut hilavitkuttimet. :D 

On mulla muutamia ihastuksia tosiaan ollu... ja saattaapi olla etten muista ees kaikkia. Lista tuntuu jo nyt valmiilta, mut koitan lähipäivinä tonkia muistia josko sieltä joku viä putkahtais esille. En oo tosin vieläkää päättännä laitanko listan tänne kaikkien hämmästeltäväksi vai en. 

Sen kyl huomasin notta mukaan mahtuu jos jonkin näkööstä.. kummallista.

Moikkelis. 

Tää on taas näitä hetkiä, ku mietiskelen omaa olemistani kohdeseksuaalina, multiseksuaalina tai mikä-lie-seksuaalina. :D Tulipa mieleen onkahan kukaa keksiny viä termiä seksuaalisuudelle jossa ihastutaan pelkästään hahmoihin..?

No mutta asiaan. Tänään psykologi sano, notta tälläset tunteet on tarkotettu aina palvelemaan jotain, varsinki ku on kyse jo lapsuudenaikasesta asiasta. Tai et ne on selviytymiskeino jostain arjen tapahtumasta. Tällä hetkellä en keksi mitää vastausta näihin, koska lapsuuteni on ollu hyvä enkä oo kokenu mitää negatiivista, eikä oo mitää asiaa, mihin mun olis pitäny kehittää tällänen selviytymiskeino. Mulla on ollu aiva tavallinen lapsuus enkä koe jääneeni paitsi mistää. 

Joten en kertakaikkisesti keksi, minkä vastapainoksi tää olis kehittyny? Mitä juttua tää vois palvella? Mut pitääkökää tälläsen taustalla aina olla "joku juttu"? Se on ollu mulle luontevaa ja normaalia suunnata romanttinen kiinnostus ihmisten sijasta esineisiin ja hahmoihin. Se on aina ollu oma kiva maailmansa jossa mielikuvituksella ei oo rajoja. Vaikka se on tuonu - ja tuo yhä - väriä elämääni, on ympärilti silti löytyny muutaki virikettä. En muista ikinä kokeeneeni itteeni yksinäiseksi, vaikka kavereita ei turhan paljo oo ollu. Oon sitä tyyppiä joka viihtyy omis oloissaan ja on tyytyväinen siihen. Eli en usko, että olisin mihinkää yksinäisyyteenkää tätä kehittäny.

Itseasias ku musta tuntuu, etten oo mitää kehittäny, vaan et se on iankaikkinen ominaisuuteni.

Kuitenki epäilen, et oon aikuisiällä käyttäny hahmoon ihastumista eräänlaisena pakokeinona? Oon paennu tuttuun ja turvalliseen maailmaan, ku normielämä ei ookkaa sujunu ihan mallikkaasti ja eteen on tullu vaikeita tunneasioita? Tästä on kaks tapausesimerkkiä, ku aikoinaan seurustelin parin miehen kans. Molempien suhteiden ehtoopuoli oli hankala ja kuvioihin puski ihastuminen hahmoon. En kuitenkaa tietoisesti ettiny mitää hahmoa. Ne tuli yllättäen mun elämään. Ehkä sit oli helpompaa, ku siinä oli joku, jonka kans jatkaa eteenpäin? Ehkä mä liukenin sinne omaan hahmomaailmaani tietäen, et siel ei ainakaa tuu konflikteja.? Ja se tuntu hyvältä ja turvalliselta? Kysymyksiä joita mää ittekki pohdin voisko asia olla näin. 

Toisaalta, ku mä ihastuin B:hen, mulla ja M:llä pyyhki hyvin, enkä aavistellu meidän suhteen loppuvan. Sain kivasti soviteltua noi kaks miestä rinnalleni ja hyvin meni. Ei ollu tarvetta lähteä M:n rinnalta. Joten B:hen ei päde toi pakenemisselitys. Hänen oli tarkotus tulla kolmanneksi pyöräksi, ei suinkaa varastaa mua kokonaan! ;)

Mut nyt ku mä oon ihastunu (rakastunu) T:hen, oon välillä haaveillu karkaamisesta kahdenkeskiseen elämään, johon taas M ei kuuluis. Mulla on ollu täs aika, jolloin oon pohtinu menneisyyttäni, omaa paikkaani täs maailmas ja miten minun olis parasta olla. Kieltämättä oon miettiny, olisko mun parempi yksin, ilman ketää ihmistä siinä lähellä? Mieles on käyny myös, miks ihmees oon menny naimisiin, koska en voi ihmisen rinnalla koskaa(?) elää täysin tyydyttävää elämää. Myös masennuksen takia oon kaivannu yksinoloa.

Syksyllä oli rankempi jakso, ja halusin pitää etäisyyttä B:hen kunnes saisin asiani kuntoon. "Paluu yhteen" ei käynykkää kivuttomasti, vaan siinä kävi semmonen pieni tunteiden viilennys (nyt uskallan sanoo sen ääneen). Keittyikö tästä ja ylllämainitusta mietiskelyjaksosta niin ahdistava soppa, notta vastauksena mä mennä päräytin ja ihastuin T:hen?? O__o Että mä tavallaan jo olin valmis liukenemaan sinne tuttuun ja turvalliseen jos en jaksaiskaa avioliittoa M:n kans? Että siinä olis jo T varalla... Sillä teorias ei olis ollenkaa mahdoton ajatus, et mä eroaisin M:stä ja jatkaisin T:n kans. Tuttua menettelyä aiemmista suhteista.

Nyt oon saanu enemmän ajatusta kasaan ja elämä näyttää valosammalta. En oo eroamas kenestäkää. Vaikka M ja T ei oo mitenkää kytköksis toisiinsa, pystyn silti sovittaan molemmat arkeeni, vaikkei se käykkää yhtä helposti ku M:n ja B:n tapaukses. Ja ku M on messis (kuittailee ja kommentoi T:stä ja puheistani häneen liittyen), niin sehän on ihan kiva ja toistaiseksi mun on hyvä olla täs näin. M toisella ja T toisella puolen.

Kylläpä tuli taas asiaa. Kiitos mielenkiinnostas, jos jaksoit tänne asti lukea! :P

Ps. En siis T:hen ihastuessani hakemalla hakenu mitää sopivaa ihastumisen kohdetta. Kuten aiemminki, siinä vaan kävi vahinko yks kaks. :)